Terveysuutisen klikkiotsikko on monen tekijän summa

Jos terveysuutinen kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei yleensä ole totta. Tätä lausetta toistetaan mediassa usein, mutta silti vain harva muistaa soveltaa sitä silloin, kun kohdalle osuu omaan maailmankatsomukseen hyvin istuva terveysuutinen. Ravitsemusaiheista on helppo nostaa esille raflaavia tutkimustuloksia, mutta millainen on houkuttelevan kuuloisen terveysuutisen anatomia?

Tylsä pilata hyvä juttu faktoilla

Lähdetään liikkeelle Newsner-sivuston uutisesta, jota on jaettu Facebookissa tänäkin vuonna ahkerasti, vaikka se ilmestyi jo vuosi sitten. Jutun mukaan samppanjan juominen voi parantaa muistia ja ehkäistä dementiaa, sillä se sisältää fenoleja, jotka torjuvat muistiongelmia ja stimuloivat signaaleja aivoissa. Jutussa vedottiin Readingin yliopistossa Iso-Britanniassa tehtyyn tutkimukseen.

Kauppalehti uutisoi samasta tutkimuksesta huhtikuun lopussa hehkuttamalla ”ilouutista vapun juhlijoille”. Kauppalehden tekstissä annettiin jopa tarkkoja ohjeita siitä, kuinka paljon sampanjaa on nautittava ja missä iässä juominen on aloitettava. Jutun loppupuolella kävi kuitenkin ilmi, että tutkimus, johon juttu perustui, oli tehty rotilla. Myös MTV3 muisti mainita rotat jutussaan, joka ilmestyi jo 2015.

Suurelle yleisölle suunnatuissa teksteissä annettiin siis ymmärtää, että tutkimustulos olisi yleistettävissä ihmisiin, vaikka koe-eläiminä käytetyt rotat mainittiinkin tekstissä. Mistä tämä johtuu? Onko klikkiotsikoiden veto niin suurta vai uskovatko toimittajat todella vedettyihin johtopäätöksiin? Otetaan askel taaksepäin ja tarkastellaan Readingin yliopiston lehdistötiedotetta, jota ainakin Newsnerin jutussa oli käytetty lähteenä.

Jäljet johtavat sylttytehtaalle

Tutkijan ajatellaan yleensä olevan alansa johtavia asiantuntijoita: hänen sanaansa voi luottaa ja hän osaa tehdä oikeita, perusteltuja johtopäätöksiä. Tässä tapauksessa voi kuitenkin joutua pettymään. Lehdistötiedotteessa ei mainita rottia, hiiriä tai jyrsijöitä sanallakaan. Sivulauseesta voi ymmärtää, että tutkittavat eivät olleet ihmisiä (”In the near future we will be looking to translate these findings into humans.”), mutta nopeasti lukiessa tämä voi helposti mennä ohi.

Mennäänpä siis vielä yksi askel taaksepäin ja tutustaan tiedotteen ja lehtijuttujen taustalla olleeseen tutkimukseen, joka julkaistiin Antioxidants & Redox Signaling -lehdessä. Tutkimuksen tavoitteena oli muun muassa  selvittää kohtuullisen samppanjan käytön vaikutuksia avaruudelliseen työmuistiin ja motorisiin toimintoihin (suorahko suomennos artikkelista) [rotilla, toim. huom.]. Tutkittavina oli 24 rottaa, joista kahdeksan oli kontrolliryhmässä, kahdeksan alkoholiryhmässä ja kahdeksan samppanjaryhmässä: tutkimuksessa vertailtiin siis kolmea ryhmää.

Tulosten mukaan sampanjan saanti ei vaikuttanut rottien motorisiin toimintoihin. Avaruudellisen työmuistin suhteen huomattiin tilastollisesti merkittävä ero samppanjaryhmän ja kontrolliryhmän välillä intervention päätyttyä. Samppanjaryhmän ja alkoholiryhmän välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (tai ainakaan sitä ei raportoitu).

Mitä johtopäätöksiä tutkimuksesta voidaan oikeasti vetää?

Jos tutkimuksen tulos on, että samppanjaa saaneet rotat suoriutuvat kuuden viikon päästä avaruudellista työmuistia mittaavasta testistä kontrollirottia paremmin, mutta eroa muuta alkoholia nauttineisiin rottiin ei syntynyt, millaisia johtopäätöksiä tästä voidaan vetää? Kun otetaan huomioon pieni otoskoko (kahdeksan rottaa kussakin ryhmässä), on täysin mahdollista, että tulos on sattumaa. Lisäksi erityistä näyttöä siitä, että juuri samppanja olisi vaikuttanut avaruudelliseen työmuistiin, ei vaikuttaisi olevan, koska muuta alkoholia saaneiden rottien suoriutuminen oli samaa luokkaa samppanjarottien kanssa. Entä sitten johtopäätökset dementiasta ja muistin paranemisesta? Niille ei artikkelista tunnu löytyvän perusteita, etenkään, jos ja kun puhe on ihmisistä.

Tätä Pauli Ohukaisen muistilistaa kannattaa käyttää apuna silloin, kun pohtii, onko terveysuutinen uskottava.

Tutkijallakin on vastuu

Usein toimittajia syyllistetään mutkiasuoristavista terveys- tai ravitsemusuutisista, mutta ainakaan tässä tapauksessa virheistä ei voi syyttää ainoastaan toimittajia. Osaava terveystoimittaja olisi ehkä voinut halutessaan pelastaa paljon, mutta jos julkaistussa artikkelissa tehdään vääriä tai liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, on myös tutkijalla vastuu. Aivosumutorvi toivookin, että tutkijat eivät liioittelisi tuloksia tai antaisi lausuntoja oman asiantuntemuksensa ulkopuolella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *