Viime viikolla Helsingin Sanomien toimittaja jutusteli Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinosen kanssa muun muassa ruoan terveellisyydestä, terveysväittämistä, luomusta ja lisäaineista. Juttu oli otsikoitu raflaavasti ”Ruoan on oltava aitoa, ja mustikat täytyy syödä mustikoina – ”Onko mitään hölmömpää”, tyrmää professori.” Otsikon lisäksi myös jutun sanoma herätti osassa lukijoista paljon ihmetystä, ja aihetta kommentoitiin kiivaasti esimerkiksi Twitterissä ja Facebookissa. Tällä kertaa juttua eivät kritisoineet pelkästään kiihkeimmät luomufanit ja lisäainepelkoiset, vaan myös monet ravitsemustieteilijät ja -terapeutit ihmettelivät osaa jutun väitteistä.
Jutussa oli paljon hyvää asiaa ja faktaa, ja osin ihmiset tulkitsivat sanoman väärin. Mutta paremmalla viestinnällä oltaisiin vältytty vääriltä tulkinnoilta. Käymme tässä blogijutussa läpi muutamia Hesarin jutun kohtia, joissa olisi voinut vielä paremmin miettiä, miten asian tuo esiin ja mitä halutaan viestiä.
Mustikka – terveellistä vai ei?
Heinonen tuo jutussa esille, että mustikat ovat terveellisiä. Seuraavaksi hän kuitenkin jatkaa, että mustikoista ei saa väittää, että ne parantaisivat veren virtausta tai sydämen toimintaa, edistäisivät silmien terveyttä tai pienentäisivät syöpäriskiä, sillä millekään näistä väitteistä ei ole toistaiseksi löytynyt tarpeeksi tieteellistä perustaa. Terveysväitteet ja niiden kriteerit ovat selviä meille elintarviketieteitä lukeneille, mutta viesti voi olla tavalliselle lukijalle hämmentävä. Se, että mustikalla ei ole hyväksyttyjä terveysväitteitä ei tietenkään tarkoita, etteikö mustikkaa kannattaisi syödä. Nyt monelle voi jäädä se käsitys, että vain hyväksytty terveysväite takaa professorin mielestä tuotteen terveellisyyden.
Mitä terveysväite sitten oikeasti tarkoittaa? Terveysväitettä voidaan hakea tietylle elintarvikeryhmälle, elintarvikkeelle tai sen ainesosalle, jos voidaan osoittaa tutkimuksilla, että niiden ja terveyden välillä on yhteys. Hyväksytty terveysväite takaa, että jatkossa tuotteen markkinoinnissa saa käyttää kyseistä terveysväitettä. Terveysväitteen saaminen ei kuitenkaan ole mikään helppo prosessi, sillä siihen tarvitaan tarpeeksi vakuuttavaa näyttöä esimerkiksi syy-seuraussuhteesta, mitä ei ole aina helppo osoittaa. Joistakin aiheista tutkimusta on vielä niin vähän, että vaikka näyttö olisi lupaavaa, ei se ole vielä riittävää terveysväitteen saamiseksi. Tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen.
Terveysväitteiden puutteesta huolimatta kukaan ravitsemusasiantuntija tuskin suosittelisi hylkäämään mustikat. Suomalaiset syövät edelleen liian vähän marjoja. Mustikoista saadaan muun muassa vitamiineja, polyfenoleja ja kuitua. Siinä on jo riittävästi syitä syödä niitä.
Viesti mustikan puuttuvista terveysväitteistä ja virheellisestä mainonnasta kannattaisi osoittaa kuluttajien sijaan niille toimijoille, jotka yrittävät myydä virheellisillä väitteillä esimerkiksi mustikkaa sisältäviä ravintolisiä. Hesarin jutussa asia vain hämmentää lukijaa, sillä loppujen lopuksi Heinonenkin suosittelee mustikoita, joita pitää terveellisinä ja hyvänmakuisina.
”Ruoka ei ehkäise, paranna tai hoida sairauksia”
Eniten ihmetystä ja kritiikkiä taisi aiheuttaa ylläoleva lausahdus. Jutussa Heinonen sanoo: ”terveellisellä ruokavaliolla on toki vaikutusta, mutta yksittäisistä elintarvikkeista ei löydy hoitoa, vaikka kuinka uskoisi mustikan tai inkivääriteen vaikutuksiin. Hoito on lääkkeiden tehtävä.”
Samaa aihetta on käsitelty jo pari vuotta sitten, jolloin Pronutritionist-blogin ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kyseenalaisti Heinosen väitteen. Suosittelemme lukemaan tekstin, sillä siinä avataan vastakkaisen näkemyksen lisäksi myös Heinosen kantaa. Laatikainen tuo myös esille sen, kuinka tärkeää on ymmärtää termien ero – on ihan eri asia puhutaanko ruoasta, elintarvikkeesta vai ruokavaliosta. Ja vaikka termit olisivat oikein, ihmiset saattavat mieltää termien sisällön eri tavoin, jolloin viestikin on vaarassa vääristyä.
Me ymmärrämme osittain Heinosen kannan. Hän viittaa lauseella siihen, että ruoasta on tullut osalle melkeinpä uusi uskonto, jolta odotetaan ihmeitä. On luomuintoilijoita, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että luomuruoka on terveellisempää kuin tavanomainen, vaikka tutkimusnäyttö tästä puuttuu tai on ristiriitaista. On pakurikääpää uutena Messiaana pitäviä, joiden omat kokemukset asiasta korvaavat kaiken puuttuvan tutkimusnäytön. On väärin kuluttajia kohtaan (ja Heinosta ja meitä harmittaa), että tiettyjen elintarvikkeiden terveysvaikutuksia selvästi liioitellaan.
Mutta toisaalta lausahdus on todella raju, ja ymmärrettävästi suututtaa ravitsemustutkimuksen tai kliinisen potilastyön parissa työskentelevät asiantuntijat. Sillä myös turhaan hämmennetään kansaa – eikö siis olekaan mitään väliä mitä syö? Lausahdus kyseenalaistaa myös jo muutenkin aliarvostetut ravitsemussuositukset. Suosituksista kun sanotaan näin: ”Suositukset perustuvat tutkimuksiin eri ravintoaineiden tarpeesta koko elinkaaren aikana. Lisäksi niissä on otettu huomioon laaja tutkimustieto ravintoaineiden vaikutuksesta sairauksien ehkäisyssä ja terveyden edistämisessä.”
Summa summarum: Syökää marjoja! Vaikka mustikalla ei ole EFSA:n hyväksymää terveysväitettä, marjojen terveellisyyttä ei käy kiistäminen. Yksittäinen elintarvike ei hoida sairautta, mutta kasvisvoittoinen ruokavalio, joka sisältää täysjyvää, kasviöljyjä ja kalaa, pienentää monien sairauksien riskitekijöitä.
Onneksi ravitsemustieteilijöiden näkemys ja Marinan puheet ei kuitenkaan riitele toisiaan vastaan. Kumpikin puhuu asiaa. Tässäkin vastakkain asettelu on turhaa, kun kummatkin ovat oikeassa.
Essi ja Henna, olisiko aiheellista julkaista tämä tai muokattu versio tästä HS:n mielipidepalstalla? Itseänikin harmitti uutisointitapa. Jutussa olisi mielestäni pitänyt myös korostaa enemmän sitä, että Marina Heinonen tutkii näitä asioita nimenomaan elintarviketurvallisuuden näkökulmasta. terv. Kaisa