Luomme sanoillamme ja teoillamme huomaamattakin normeja, eli määrittelemme esimerkiksi hyvinvoinnin suhteen sen, mikä on sopivaa ja tavoiteltavaa. Ruoka- ja liikuntasomessa normittamista on lähes mahdoton välttää. Kaikki Instaan postatut kuvat ja niiden kuvailuun käytetyt sanat luovat normeja. Kun tavallista ruoka-annosta kuvaillaan “suursyömärin annokseksi” tai omaa juoksulenkkiä vähätellään hitaan vauhdin vuoksi, emme viesti ainoastaan omista ruokailu- tai liikuntatavoistamme, vaan määritämme sopivan rajoja myös muille. Normittamista on välillä äärimmäisen hankala havaita itse, ja siksi siihen kannattaakin tietoisesti kiinnittää huomiota.
Kun tavallista ruoka-annosta kuvaillaan “suursyömärin annokseksi”, emme viesti ainoastaan omista ruokailutavoistamme, vaan määritämme sopivan rajoja myös muille.
Tutkimuksissa on havaittu, että normit ovat yhteydessä käyttäytymiseen. Normit voivat esimerkiksi ohjata “herkkujen” käyttöä. Normi on sekin, mitä pidämme “herkkuna” – herkulla tarkoitetaan usein runsaasti rasvaa, sokeria tai suolaa sisältäviä ruokia, ja näiden herkkujen syömistä saatetaan pitää jollain tapaa epäsopivana, ja moni voi kokea tarvetta selitellä vaikkapa irtokarkkien syömistä.
Normimme eivät aina ole yhtenäisiä vaikkapa suositusten kanssa, vaan ne voivat olla suosituksia tiukempia. Esimerkiksi normi siitä, kuinka paljon sokeria terveellinen ruokavalio voi sisältää, saattaa olla joissakin piireissä suositusta tiukempi, sillä osa liputtaa sokerin suhteen nollatoleranssin puolesta. Normit eivät välttämättä myöskään kuvaa “normaalia” vaan voivat olla hyvin kaukana siitä. Liian tiukoista hyvinvointiin liittyvistä normeista voi olla haittaa, sillä ne voivat luoda täysin turhia paineita ja vääristää ruoka- tai liikuntasuhdetta.
Ristiriitaisia viestejä ja piilonormeja
Normit eivät vaikuta vain omaan käytökseemme, vaan tahtomattaankin esimerkiksi somevaikuttajat toimivat myös roolimalleina. Normittamisen lisäksi hyvinvointiin liittyvät postaukset saattavat välittää ristiriitaista viestiä. Teksti voi sanoa jotain, mutta rivien välistä välittyykin ihan toisenlainen viesti, joka ei välttämättä kerrokaan hyvinvoinnista. Yhdessä postauksessa voidaan puhua rentoudesta ja ottaa kantaa suorituskeskeisyyteen, mutta seuraavassa postauksessa pitää maailmanloppuna sitä, ettei ole sairastelun vuoksi päästy viikkoon salille. Samassa postauksessa saatetaan puhua ei-tavoitteellisen liikkumisen puolesta, mutta toisaalta perustella rentoutta tulosten paranemisella. Rento liikkuminen ei siis ole tärkeää itsessään, vaan tapa saavuttaa päämäärä, mitattavissa oleva parantunut treenitulos.
Yhdessä postauksessa saatetaan korostaa, että kaikista kehoista tulee puhua kunnioittavasti, mutta toisessa postauksessa kuitenkin vähätellä omaa kehoa.
Myös ulkonäöstä ja kaikenlaisten kehojen hyväksymisestä saatetaan puhua hyvinkin ristiriitaisesti. Yhdessä postauksessa saatetaan korostaa, että kaikista kehoista tulee puhua kunnioittavasti, mutta toisessa postauksessa kuitenkin vähätellä omaa kehoa. Vaikka tarkoituksena on haukkua vain omaa kehoa, tulee samalla arvostelleeksi myös muita ja luotua kuvaa siitä, minkä näköinen kehon tulisi olla. Samoin syömiseen liittyvistä mielipiteistä saattaa paistaa läpi, ettei oma suhde syömiseen olekaan täysin terveellä pohjalla. Joskus hyvää tarkoittava toteamus siitä, että pullan syöminen tiistaina on täysin ok, voi saada lukijan ajattelemaan asiaa ensimmäistä kertaa. Pitäisikö tässä tuntea huonommuutta, kun ei ole itse ymmärtänyt pitää pullan syömistä tiistaina epäsopivana?
Tietenkin postausten viestejä ja piiloviestejä voidaan tulkita myös väärin. Taustalla ei välttämättä aina ole ristiriitaista viestiä, ja postaajan tarkoitus on voinut olla hyvinkin vilpitön. Harmittavan usein tulee kuitenkin törmänneeksi postauksiin, joissa on normittava pohjavire. Toisaalta normit eivät missään tapauksessa ole pelkästään huono asia. Niiden avulla voidaan esimerkiksi edistää tervettä ruokasuhdetta tai vaikkapa kasvisten käyttöä ja siten saada myös hyvää aikaan. Toistaiseksi somessa trendinä tuntuu kuitenkin olevan melko yksipuolinen ja ankara käsitys terveydestä ja hyvinvoinnista, joita kaikkien tulee tavoitella.
No mitä sitten saa sanoa?
Emme tietenkään kiellä ottamasta kantaa ruokien, ruokavalioiden tai liikunnan terveellisyyteen. Kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan, onko postauksessa välttämätöntä normittaa esimerkiksi aterian kokoa, terveellisyyttä ja muuta sopivuutta, kehon muotoa ja kokoa tai liikuntasuorituksen tehoa ja kestoa. Lukijan huomion kiinnittäminen näihin piilonormeihin saattaa vesittää viestin, jonka postaaja olisi oikeasti halunnut välittää.
Emme väitä, että normittamisen välttäminen olisi aina helppoa, mutta kehittyä voi, kun alkaa tietoisesti harjoitella. Vaikuttajilla on tietysti vastuunsa ennen kaikkea siitä, että heidän levittämänsä terveyteen liittyvä tieto on luotettavaa, mutta myös siitä, millaisia normeja ja ihanteita he ovat osaltaan luomassa. Toisaalta tältä vastuulta ei välty kukaan, koska meistä jokainen on mukana normittamassa ympäristöään.
Tänään vietetään Älä Laihduta -päivää, jonka teemana on liikkuminen. Liikkuminen ja liikunnasta nauttiminen on kaikkien oikeus, mutta vahvojen normien takia moni kokee liikkumisen epämukavaksi. Liikkuminen myös yhdistetään usein painonpudotukseen tai -hallintaan, erityisesti, jos liikkujan keho ei ole normin mukainen. Toivommekin, että kaikki sosiaaliseen mediaan ruoka- ja liikunta-aiheista postailevat kiinnittäisivät huomiota siihen, minkälaisia normeja postaus luo ja ylläpitää. Ehkä postauksessa ei tarvitsekaan ottaa kantaa siihen, minkälainen liikunta tai ruoka-annos on sopiva tai miltä oma keho näyttää?