Kaupallinen yhteistyö S-ryhmän kanssa: Ravintolaskuri
Ravitsemustutkimuksessa käytetään usein menetelmiä, jotka perustuvat itseraportoituihin tietoihin ruoankäytöstä. Itseraportoinnissa on useita ongelmia, joita olemme käsitelleet blogissa aiemmin erityisesti ruokapäiväkirjan osalta (lue lisää täältä ja täältä). Näistä ongelmista huolimatta itseraportointi on kuitenkin ravitsemustieteessä usein paras vaihtoehto, sillä yleensä haluamme tutkia tavanomaista ruoankäyttöä normaalissa, jokapäiväistä elämää vastaavassa ympäristössä. Kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa ruoankäytön tarkempi mittaaminen kyllä onnistuisi, mutta tulokset eivät olisi yleistettävissä tavalliseen elämään.
Vaikka ravitsemustieteilijät ovat tottuneet tasapainoilemaan eri menetelmien hyötyjen ja haittojen välillä, olisimme äärimmäisen onnellisia mittarista, jonka avulla pystyttäisiin objektiivisesti ja luotettavasti mittaamaan väestön ruoankäyttöä. Kauppaketjuille kertyy tarkkaa dataa siitä, mitä ruokia ihmiset ostavat, joten onkin alettu pohtia, voisiko ruokaostoksia käyttää ruoankäytön mittarina. Tutkijoiden lisäksi myös kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia seuraamaan ja mittaamaan elintapojaan, kuten ruoankäyttöään. Etukorttia vilauttamalla automaattisesti kertyvä data mahdollistaa pitkänkin aikavälin objektiivisen mittaamisen minimaalisella vaivalla, mutta mikään kaikki ongelmat ratkaiseva ihmelääke sekään ei ole, vaan myös ostodatan käyttöön liittyy sekä vahvuuksia että heikkouksia.
Mikä ravintolaskuri?
S-ryhmä on lanseerannut S-mobiilin Omat ostot -palveluunsa Ravintolaskurin, joka laskee S-ryhmän kaupoista tehtyjen ruokaostosten ravintosisällön eli antaa kuvan omien ruokaostostoten terveellisyydestä. Se ei kuitenkaan anna täydellistä kuvaa kokonaisruokavaliosta, sillä ruokaa ostetaan useista eri kaupoista ja osa aterioista syödään ravintoloissa ja työpaikkaruokaloissa. Käytämme myös elintarvikkeita, jotka on hankittu vaikkapa torilta tai suoraan metsästä. Ostettuja elintarvikkeita saattaa myös olla syömässä useampi suu. Ravintolaskurissa nämä ongelmat on huomioitu suhteuttamalla ravintoaineiden määrä energiaan, jolloin keskittämisasteen ja talouden henkilömäärän vaikutus kompensoituu osittain. Tämä mahdollistaa myös vertailun ravitsemussuosituksiin.
Ravintolaskuri on kehitetty Helsingin yliopiston Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osaston tutkijoiden kanssa*, ja siihen on valittu ravintoaineet, joissa suomalaisilla on eniten haasteita. Se näyttää hiilihydraattien, sokerin, kuidun, rasvan, tyydyttyneen rasvan, proteiinin sekä suolan osuuden ruokaostoksista ja vertaa niitä ravitsemussuosituksiin. Vaikka laskuri antaakin ulos tarkan numeron (E% tai g/1000 kcal), se ei ole tarkka, määrällinen ruoankäytön mittari, vaan se kertoo nimenomaan ruokaostosten terveellisyydestä ja ravitsemuksellisesta laadusta.
Huomio ravintoaineiden lähteisiin
Ravintolaskuri mahdollistaa ravintoaineiden saantilähteiden tarkastelun, mikä on tärkeää, sillä useinkaan pelkkä ravintoaineen riittävä saanti ei takaa ruokavalion terveellisyyttä. Siksi myös ravitsemussuosituksissa ohjeistetaan kiinnittämään huomioita määrän lisäksi ravintoaineiden lähteiden laatuun. Esimerkiksi kaksi henkilöä voivat käyttää hiilihydraatteja suosituksen mukaisesti, mutta koska hiilihydraatteja on mahdollista saada sekä terveellisistä että vähemmän terveellisistä lähteistä, vasta hiilihydraattien lähteiden tarkastelu antaa paremman kuvan ruokavalion laadusta.
Omia tuloksia tulkitessa on tärkeää ymmärtää, mitä ravintoaineiden suurimmilla saantilähteillä tarkoitetaan. Suurimmat lähteet eivät aina ole elintarvikkeita, joissa on eniten kyseistä ravintoainetta, vaan myös elintarvikkeen käyttömäärät vaikuttavat tulokseen. Omalla listalla ylimpänä oleva leipä ei välttämättä sisällä sen enempää suolaa kuin muutkaan leivät, vaan se on päätynyt listaykköseksi, koska sitä on ostettu eniten.
Sokeri ja suola syynissä
Tiettyjen ravintoaineiden, kuten sokerin ja suolan, kohdalla laskurin tulkinnassa on oltava erityisen tarkkana. Laskuri tuottaa arvion ruokaostosten kokonaissokerin määrästä pakkausmerkintöjen perusteella. Sokerin saantisuositus on puolestaan asetettu lisätylle sokerille (elintarvikkeisiin makeutustarkoituksessa lisätty sokeri, hunaja, siirappi tms.). Koska laskuri perustuu pakkausmerkintöihin, joissa ei erotella lisättyä sokeria elintarvikkeissa luonnollisesti esiintyvistä sokereista, ei laskurikaan pysty arvioimaan lisätyn sokerin määrää ostoksista. Tämä on huomioitu laskurissa siten, että sokerisuositus on asetettu 15 E%:iin, kun se lisätylle sokerille on 10 E%. Siksi tuloksia tulkitessa on tärkeää tutkiskella sokerin lähteitä sen sijaan, että jäisi jumiin laskurin osoittamaan prosenttiosuuteen.
Kasvikset ja hedelmät sisältävät luonnostaan sokereita, ja siksi ne saattavat helposti pompsahtaa sokerin lähteiden kärkeen. Banaania, viinirypäleitä, kiivejä ja herneitä ei kuitenkaan kannata alkaa vältellä, sillä kasvikset ja hedelmät ovat terveydelle edullisia niiden sisältämästä luontaisesta sokerista huolimatta. Myös maitotuotteissa on luonnostaan sokeria (laktoosia), joten niiden sijoittumisesta kärkipäähän ei välttämättä tarvitse huolestua. Jos ostoskorissa kuitenkin on paljon makeutettuja maitotuotteita, voi pohtia niiden vaihtamista vähemmän lisättyä sokeria sisältäviin tai maustamattomiin tuotteisiin.
Myös suolan tarkastelussa ravitsemustietämyksestä on hyötyä. Mittarin lukema ei nimittäin kerro vain lisätyn suolan osuutta, vaan mukana on myös elintarvikkeiden, kuten maitotuotteiden ja kasvisten, luontaisesti sisältämä natrium. Natrium on elimistölle välttämätön kivennäisaine, mutta liiallisesti saatuna (oli se sitten luontaista tai lisättyä!) se on terveydelle haitallista, ja ikävä kyllä suurin osa suomalaisista saa ravinnostaan aivan liikaa natriumia. Jos suolan saantia haluaa vähentää, kannattaa lähteä liikkeelle elintarvikkeista, joita käyttää usein ja jotka sisältävät lisättyä suolaa. Tyypillisesti tällaisia elintarvikkeita ovat esimerkiksi leivät ja valmisruoat. Valitsemalla vähemmän suolaa sisältäviä vaihtoehtoja (Sydänmerkki on tässä avuksi!) voi omaan suolan saantiin vaikuttaa merkittävästi.
Kaikissa mittauksissa on virhelähteitä
Ravintolaskuri ei ole immuuni virhelähteille. Kuten jo aiemmin mainittiin, ruokaostoksia syövät usein muutkin kuin niiden ostaja. Ravintoaineiden suhteuttaminen energiaan pienentää tästä aiheutuvaa tulkintaongelmaa jonkin verran, mutta ei poista sitä kokonaan. Toinen ongelma on se, että kaikkia ruokia ei yleensä osteta S-ryhmän kaupoista. Jos ostoskorin sisältö on yleensä suurin piirtein samanlainen riippumatta siitä, minkä ketjun kaupassa ostoksia tekee, laskurin tulkinta on helpompaa, mutta jos systemaattisesti ostaa esimerkiksi leivät toisen ketjun kaupasta, ei välttämättä kannata tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ravintolaskurin kuitumittarista.
Jos omissa tuloksissa vaikuttaa olevan jotain ihan outoa, ei tuloksiin kannata sokeasti uskoa. Laskuria tulkitessa on hyvä pitää mielessä, että vaikka se on tehty huolellisesti ja tarkistettu lukuisia kertoja, voi lopputulos sisältää virheitä. On ihan inhimillistä, että lukemattomia elintarvikkeita listaavassa tietokannassa jonkin elintarvikkeen kohdalla saattaa olla virheellisiä ravintoarvoja. Esimerkiksi pilkkuvirhe hiilihydraattien määrässä voi johtaa siihen, että laskurin mukaan yli 100 % energiasta tulee hiilihydraateista, mikä ei tietenkään oikeasti pidä paikkaansa.
Tarkka mittaaminen on harvoin tarpeen
Ruokapäiväkirjat ja ruoankäyttökyselyt ovat hyviä tutkimuskäyttöön, mutta oman ruokavalion tarkkailun on harvoin oltava niin tarkkaa. Kaiken tarkka mittaaminen voi jopa ohjata huomiota liikaa syömisen ympärille ja tuoda turhaa stressiä syömisestä, josta pitäisi voida nauttia. Joskus voi kuitenkin olla kiva saada ruokavaliostaan palautetta. Ravintolaskuri mahdollistaa omien ostosten terveellisyyden seuraamisen vaivattomasti, kunhan muistaa pitää mielessä yllä mainitut tulkintaongelmat. Sen avulla voi myös seurata ravintoaineiden osuuksissa tapahtuvia muutoksia, jos ostoslistaan tekee muutoksia. Tiedetään, että mittaaminen itsessään saattaa motivoida muutoksiin, mutta tässäkin kannattaa lähteä liikkeelle pienin askelin, eikä yrittää pistää koko ruokavaliota kerralla remonttiin. Ainaisten kehittämistavoitteiden sijaan kannattaa myös pysähtyä huomaamaan asiat, jotka ruokaostosten laadussa ovat jo mallillaan!
* Ravintolaskuria ovat olleet kehittämässä Mikael Fogelholm, Maijaliisa Erkkola, Liisa Uusitalo, Jelena Meinilä ja Henna Vepsäläinen.
Aivosumutorvelle on maksettu palkkio blogijutun kirjoittamisesta.