Suomalaisten D-vitamiinitilanne – aina vaan surkea?

D-vitamiini on terveysjuttujen kestoaiheena vuodesta toiseen etenkin näin talven lähestyessä. Mutta ansaitseeko D-vitamiini edelleen paikkansa puhutuimpana vitamiinina, jonka riittävästä saannista tulisi aina vaan olla huolissaan? Jotenkin tuntuu, että lehti- ja blogijutuissa toistetaan vuodesta toiseen osittain jo vanhentuneita faktoja liittyen suomalaisten D-vitamiinitilanteeseen.

1. ”Monipuolisesta ruokavaliosta saa riittävästi vitamiineja ja hivenaineita, lukuun ottamatta D-vitamiinia”… vai saako jopa D-vitamiinia?

D-vitamiinia on luonnostaan vain harvoissa ruoka-aineissa. Lisäksi näiden ruoka-aineiden (esim. kala, metsäsienet) käyttötiheys on yleensä epäsäännöllistä tai vähäistä. Tästä johtuen on perusteltua sanoa, että D-vitamiinin riittävä saanti ravinnosta on haastavaa. Tämä ongelma on kuitenkin tiedostettu, ja siihen on pyritty hakemaan parannusta.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta antoi suosituksen nestemäisten maitovalmisteiden D-vitaminoinnista vuonna 2003, sillä useissa selvityksissä suomalaisten D-vitamiinin saanti todettiin suosituksiin nähden riittämättömäksi ja veren 25(OH)D-pitoisuuden todettiin laskevan etenkin talvikuukausina. Nestemäisten maitovalmisteiden D-vitaminoinnin aloituksen jälkeen suomalaisten D-vitamiinitilannetta selvitettiin uudestaan, ja sen todettiin hieman parantuneen. Se ei kuitenkaan ollut parantunut riittävästi, joten vuonna 2010 annettiin uusi suositus, jossa D3-vitamiinin määrä kaksinkertaistettiin täydennetyissä elintarvikkeissa. Tällä hetkellä nestemäisiin maitovalmisteisiin suositellaan lisättävän D3-vitamiinia 1 mikrogramma 100 grammaa kohden ja levitettäviin ravintorasvoihin 20 mikrogrammaa 100 grammaa kohden. Myös osaan kasvipohjaisista juomista lisätään D2-vitamiinia. Lisäksi markkoinoilla on nestemäisiä maitotuotteita, joihin lisätään suosituksia suurempia D-vitamiinimääriä, sekä esimerkiksi D-vitaminoituja mehuja.

Suomalaisen aikuisväestön ruoankäyttöä ja ravinnonsaantia selvittäneen Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan suomalaisten D-vitamiinin saanti on viime vuosina parantunut, ja yhtenä syynä tähän pidetään Valtion ravitsemusneuvottelukunnan toimenpiteitä elintarvikkeiden vitaminoinnin suhteen. Vuoden 2012 selvityksessä työikäisillä miehillä D-vitamiinin saanti ravinnosta oli  keskimäärin 11 mikrogrammaa ja naisilla 9 mikrogrammaa. Tilanne on selvästi parantunut vuodesta 2007, jolloin vastaavat luvut olivat 7 ja 5 mikrogrammaa.

Aikuisille suositeltu D-vitamiini määrä (10 mikrogrammaa) saavutetaan jo esimerkiksi näin:

2 dl D-vitaminoitua jogurttia (2 mikrogrammaa),
100 g uunilohta (9 mikrogrammaa) ja
2 tl D-vitaminoitua margariinia (2 mikrogrammaa).

Kuulostaako ihan mahdottomalta? Vai voidaanko jopa sanoa, että aikuisen ihmisen, joka noudattaa monipuolista sekaruokavaliota,  ei ole aivan mahdotonta saada ravinnosta riittävästi D-vitamiinia.

D-vitamiinin puute on yleistä - vai onko?

2. ”Suurin osa väestöstä kärsii D-vitamiinin puutteesta”… vai kärsiikö?

Suomalaisten aikuisten D-vitamiinin saanti ravinnosta on parantunut niin kuin aiemmassa kappaleessa todettiin. Samoin D-vitamiinilisien käyttö on viimeisten vuosien aikana yleistynyt. Finravinto 2012 -tutkimuksessa D-vitamiinilisää käyttävillä D-vitamiinin kokonaissaanti (ravinnosta + ravintolisistä) oli miehillä keskimäärin 29 mikrogrammaa ja naisilla 25 mikrogrammaa. 

THL:n FINRISKI-aineistossa vuonna 2012 työikäisten miesten seerumin 25(OH)D-pitoisuus oli keskimäärin 63 nmol/l ja naisten 67 nmol/l. D-vitamiinilisää käyttävillä miehillä ja naisilla pitoisuus oli keskimäärin 73 nmol/l, ja D-vitamiinilisää käyttämättömillä hieman alle 60 nmol/l. D-vitamiinipitoisuuden optimaalisesta tavoitearvosta ei ole yhtä ehdotonta määritelmää, mutta yleisesti veren 25(OH)D-pitoisuutta pidetään riittävänä, kun se on yli 50 nmol/l. Alle riittävänä pidetyn pitoisuuden jäi 26 % miehistä ja 21 % naisista. Tilanne on parantunut vuodesta 2002, jolloin FINRISKI-aineistossa seerumin 25(OH)D-pitoisuudet olivat miehillä keskimäärin 45 nmol/l ja naisilla 48 nmol/l. Riittämätön veren 25(OH)D-pitoisuus oli tällöin 47 prosentilla aikuisista. 

Olisi ehkä jo aika myöntää, ettei suomalaisten D-vitamiinitilanne keskimäärin ole enää niin surkea, kuten yleisesti vielä luullaan. Parannusta on tapahtunut huimasti, ja D-vitamiinitilanteemme onkin Pohjoismaiden paras. 

Edelleen on kuitenkin riskiryhmiä, joiden D-vitamiinitilanteeseen on syytä kiinnittää huomiota. Tästä syystä D-vitamiinilisän käyttöä ympäri vuoden suositellaankin lapsille, vanhuksille ja raskaanaoleville sekä imettäville. Myös maahanmuuttajat hyötyvät D-vitamiinilisästä. Edelleen on myös aikuisia, jotka eivät syö tarpeeksi monipuolisesti saadakseen riittävästi D-vitamiinia ravinnosta. Tässä tapauksessa heidänkin on hyvä käyttää D-vitamiinivalmistetta. 

P.S. Jutun otsikoissa käytetyt lainaukset ovat otettu yhden suosikkiblogimme jutusta. Yhdymme Knuutin mielipiteisiin muilta osin täysin, mutta haluamme myös puolustaa suomalaisten paljon parjattua D-vitamiinitilannetta. 🙂 

Purkista vai ruoasta?

Lähteet

  • Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapaninen H, Ovaskainen M-L, Virtanen S. Finravinto 2012 -tutkimus.
  • Lamberg-Allardt C, Viljakainen H. D-vitamiinitilanteen seurantatutkimus 2002-2004. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä. 2006
  • Paturi M, Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P. Finravinto 2007 -tutkimus.
  • Raulio S, Erlund I, Männistö S, Sarlio-Lähteenkorva S, Suhdvall J, Tapanainen H, Vartiainen E, Virtanen S. Successful nutrition policy: improvement of vitamin D intake and status in Finnish adults over the last decade. DOI: http://dx.doi.org/10.1093/eurpub/ckw154 First published online: 10 October 2016
  • Valtion ravitsemusneuvottelukunta. D-vitamiinityöryhmän raportti 2010.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *