Paljastus: virallisen tahon edustaja ei käytä maitoa eikä ruisleipää!

Monesti ”virallisia tahoja” vastustavat tai muuten ravitsemustieteeseen ja -tutkijoihin skeptisesti suhtautuvat vetoavat siihen, että joku ruoka-aine ei sovi heille, ja siten ravitsemussuositukset (joissa ehkä suositellaan kyseisen ruoka-aineen käyttöä – tai sitten ei) tuottavat kärsimystä monille. Lisäksi on vihjattu, että suositukset olisivat johtaneet väestön lihomiseen. Tästä ei kuitenkaan ole minkäänlaista näyttöä – itse asiassa vain harvan suomalaisen ruokavalio on ravitsemussuositusten mukainen.

Kuten olemme aiemminkin maininneet, ravitsemussuositukset eivät pakota ketään juomaan maitoa. Tunnustan: en ole juonut maitoa sellaisenaan sitten yläasteaikojen. Maito – rasvaton, rasvallinen, homogenoitu tai homogenoimaton – ei aiheuta minulle limaisuutta, ilmavaivoja eikä muitakaan terveysongelmia. En vain pidä maidon mausta. Ruokajuomana juon useimmiten vettä, joskus kasvimaitoja (tietenkin vitaminoituja).

Ruisleipä ja maito kuuluvat suomalaiseen ruokavalioon
Kuva: Tommi Saltiola, Unsplash

Vaikka kaksi suomalaisen ruokavalion kulmakiveä, maito ja ruisleipä, aiheuttavat minulle ongelmia (maito henkisiä, ruis fyysisiä keliakian vuoksi), en voisi kirkkain silmin väittää, että näiden elintarvikkeiden suositteleminen osana ruokavaliota on väärin. Se, että ruisleipä ei sovi minulle, ei tarkoita, etteikö se voisi väestötasolla olla olennainen elintarvike. Ruisleipä on edelleen suomalaisten tärkeimpiä kuidun lähteitä, ja näyttö ravintokuidun terveydelle edullisista vaikutuksista on melko lailla kiistatonta. Maidosta suomalaiset puolestaan saavat muun muassa D-vitamiinia, kalsiumia, jodia ja B12-vitamiinia.

On typerää kuvitella, että väestötasolle tarkoitetut suositukset olisivat sellaisenaan, pilkuntarkasti toteutettuina (mikä on oikeastaan mahdotonta, koska suosituksissa on runsaasti liikkumavaraa) jokaiselle yksilölle sopivat. Omia mieltymyksiään ei myöskään ole tarpeen perustella terveellisyydellä tai epäterveellisyydellä: on ihan okei olla syömättä jotain siksi, että ei pidä siitä. Pidettäisiinkö mielipiteet, makumieltymykset ja henkilökohtaiset ominaisuudet erossa argumentoinnista? Ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen ja syömään niitä ruokia, jotka omaan suuhun, mahaan ja maailmankatsomukseen parhaiten sopivat!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *