Moni aloittaa tammikuun ensimmäisenä päivänä elämänmuutosprojektin. Usein projekteilla on hyvä päämäärä – terveellisempi ruokavalio tai liikunnallisempi elämäntapa – mutta onko elämä todella projekti, jonka aikana tulee saavuttaa välitavoitteita ja edetä koko ajan kohti parempaa itseä?
Uuden vuoden alkuun liittyy paljon symboliikkaa ja lupausten tekeminen tuntuu silloin helpolta. Moni aloittaa karkkilakon tai päättää viettää tipattoman tammikuun. Joku ottaa vastaan vegaanihaasteen tavoitteenaan olla kuukausi ilman eläinperäisiä elintarvikkeita. Kuntosalit täyttyvät, ja kevään juoksutapahtumat keräävät yhä uusia osallistujia.
Terveellisissä elintavoissa ei tietenkään ole mitään väärää, päinvastoin. On kuitenkin hyvä pysähtyä pohtimaan, kuinka realistisia asetetut tavoitteet ovat. Lisäksi kannattaa miettiä, onko edes tarpeen tehdä todella radikaaleja muutoksia, vai auttaisiko pienikin muutos. Jos tipaton on liian radikaali veto, kokeile yhden tipan tammikuuta. Jos vegaanihaaste tuottaa liikaa hankaluuksia, kokeile vaihtaa kahvimaito kasvipohjaiseen versioon. Jos liikuntaharrastuksesi ei vielä ole säännöllinen, pyri tekemään siitä tapa, älä tähtää suoraan maratonille.
Aivosumutorvi toivottaa lukijoilleen hyvää uutta vuotta 2017 ja kannustaa tavoittelemaan onnellisuutta nyt ja tässä hetkessä (nytku) sen sijaan, että onnellisuus odottaa viiden laihdutetun kilon tai sadan juostun kilometrin päässä (sitku). Tavoitteiden asettaminen ei ole typerää, mutta typerää on odottaa, että (epärealististen) tavoitteiden saavuttaminen tekisi ihmisestä onnellisen.