Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu pitkälti erinomaisen koulutusjärjestelmämme avulla. Suuri osa suomalaisista on suhteellisen korkeasti koulutettuja, ja luottamus tieteeseen, tutkimukseen ja esimerkiksi yliopistoihin on edelleen suurta, vaikka tätä onkin ajoittain vaikea uskoa sosiaalisen median keskusteluissa. Tieteellä on tärkeä rooli myös politiikassa, sillä (ainakin allekirjoittaneen) ideaalimaailmassa yhteiskunnallisen päätöksenteon tulisi pohjautua tutkimukseen ja tieteelliseen näyttöön (lue täältä mainio Pekka Puskan puheenvuoro aiheesta). Tämä on erityisen tärkeää terveyspoliittisissa päätöksissä ja keskusteluissa, sillä terveys on keskeinen yksilön hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Yksi terveyspolitiikan tärkeä osa-alue on ravitsemuspolitiikka.

Tänä päivänä on jo laajasti tunnustettu, että hyvä ravitsemus, osana muita terveellisiä elintapoja, on keskeinen osa elintapasairauksien ehkäisyä. Vaikka äkkiseltään voisi kuvitella, että on jokaisen oma asia, mitä suuhunsa pistää, niin todellisuudessa ympäristömme vaikuttaa melko paljon ruokakäyttäytymiseemme (lue esimerkiksi Johanna Ahola-Launosen kirjoitus Lääkärilehdessä, Pertti Mustajoen blogiteksti obesogeenisestä ruokaympäristöstä tai Aiviksen blogiteksti terveysmoralismista). Myös äskettäinen esimerkki Juuasta näyttää, että ravitsemuspolitiikka vaikuttaa suurten väestöryhmien, kuten lasten, ravitsemukseen: hyvinvointilautakunta päätti vaihtaa kasvirasvalevitteet Oivariiniin ja rasvattoman maidon kevytmaitoon, vaikka Valtion ravitsemusneuvottelukunnan tutkimusnäyttöön perustuvat suositukset neuvovat muuta.
Vinkkejä äänestäjille ja ehdokkaille
Nyt tuntuukin aiheelliselta muistuttaa Aiviksen lukijoita siitä, että huhtikuussa järjestettävissä eduskuntavaaleissa on jälleen mahdollisuus vaikuttaa. Nyt on mahdollisuus äänestää ehdokasta, joka lupaa tukeutua myös terveys- ja ravitsemuspolitiikassa tutkittuun tietoon. Rohkaisemme keskustelemaan ehdokkaiden kanssa: kysy heiltä, mihin heidän terveyspoliittiset mielipiteensä pohjautuvat. Kysy heiltä, ovatko he valmiit kuuntelemaan ravitsemusasiantuntijoita, jos heidän oma asiantuntemuksensa ei riitä (huuhaan tunnistamisessa voit käyttää apuna esimerkiksi Juhani Knuutin lanseeraamaa STIGMA-sääntöä). Jos ehdokas nostaa huolenaiheiksi lisäaineet, prosessoidun ruoan tai elintarviketeollisuuden salaliitot, pyydä perusteluja (tämäntyyppiset väitteet vetoavat tiettyihin ihmisryhmiin, joilta puolueet kalastelevat ääniä, mutta tosiasiassa suomalaisten ravitsemusta parannettaisiin ihan muilla keinoin). Ole valmis haastamaan, mutta ennen kaikkea ohjaamaan ehdokas tutkitun tiedon lähteille.
Vinkkinä puolueille: jos pyritte edistämään tutkittuun tietoon perustuvaa politiikkaa, kannattaa pitää huolta siitä, että ehdokkaatkin allekirjoittavat tämän periaatteen, myös ravitsemusta koskevissa asioissa. Haastamme myös ehdolla olevat: tunnusta rohkeasti, jos ravitsemustietämyksesi ei riitä. Tällöin kannattaa turvautua asiantuntijoihin, joita voi etsiä esimerkiksi Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen asiantuntijarekisteristä tai Helsingin yliopiston sivuilta. Myös Aiviksen kokoama Twitter-lista yliopistokoulutetuista ravitsemusasiantuntijoista voi olla hyödyksi, ja Aivis auttaa tietenkin mielellään kaikkien puolueiden ehdokkaita ravitsemusaiheisissa kysymyksissä. Tehdään näistä vaaleista tutkittuun tietoon perustuvan politiikan vaalit – oli kyse sitten ilmastonmuutoksesta, puoskarilaista tai ravitsemusratkaisuista!