Faktat kohdilleen!

Törmäsimme eilen somessa Feikkiä vai faktaa –luotettavan somevaikuttajan käsikirjaan sekä podcastiin aiheesta. Opasta ja podcastia kuvaillaan näin:

Oppaan ja podcastin tarkoituksena on auttaa erityisesti ammattimaisia sisällöntuottajia, mutta myös muita somen käyttäjiä tunnistamaan oma roolinsa ja vastuunsa luotettavan ja oikean tiedon jakajina. Opas tarjoaa konkreettisia vinkkejä ja toimintatapoja virheellisen tiedon tunnistamiseen, lähteiden käyttöön ja faktantarkistukseen ja sitä kautta luotettavuuden rakentamiseen.

Kampanja on hyvä ja tärkeä, joten aamulla kuunteluun lähti podcastin ensimmäinen osa, jossa oli vieraana kaksi bloggaajaa ja vaikuttajaa. Podcast-emäntä keskusteli bloggaajien kanssa siitä, miksi kaikkien somessa toimivien ja erityisesti somevaikuttajien pitäisi olla kiinnostuneita tiedon alkuperästä ja oikeellisuudesta. Jaksoa ei ehtinyt kulua montaakaan minuuttia, kun toinen vaikuttajista toi esille, että hänen mielestään liian usein kiinnitetään huomiota pelkästään tutkimustuloksiin. Tämä on hänen mielestään ongelma, koska tutkimustuloksia voi ”muokata ihan minkälaisiksi vaan riippuen siitä kuka tutkimuksen rahoittaa ja millaisia tutkimustuloksia halutaan saada”. Sen tähden hän ei tuijota tutkimuksia, vaan luottaa omaan järkeensä, ymmärrykseensä ja kokemukseensa asioista. Sen jälkeen hän jatkoi mielipiteellään lisäaineista ja niiden vaarallisuudesta. Tässä kohtaa oli pakko painaa pausea ja miettiä juuri kuultua – kun podcastin ja kampanjan aiheena on vaikuttajien vastuu luotettavan ja oikean tiedon jakajina, tuntuu uskomattomalta, että juuri tässä podcastissa jaetaan väärää tietoa.

Faktaa vai omia kokemuksia?

Onko hyvinvointibloggaaja oikea henkilö arvioimaan yksittäisen ravitsemustutkimuksen luotettavuutta, puhumattakaan tieteellisen tiedon luotettavuudesta yleisesti? Olemme kirjoittaneet aiemmin siitä, kuinka tutkimustiedon syvällinen ymmärtäminen, arvioiminen ja asettaminen kontekstiin on vuosien ja taas vuosien harjoittelun ja perehtymisen tulos, ja se on vaikeaa jopa meille tutkijoille. Tuntuu aika pöyristyttävältä, että hyvinvointibloggaajan annetaan lytätä tiede ja tutkimus jaksossa, jonka aiheena on nimenomaan tiedon alkuperä ja oikeellisuus.

Oma kokemus, ymmärrys ja järki ovat toki arvokkaita asioita, mutta niitä ei pidä sekoittaa tieteeseen ja faktoihin. Omia mielipiteitä ei voi jakaa faktoina, vaan faktat pitää pystyä perustelemaan luotettavilla lähteillä. Viime viikon sitruunavesikohussa oltiin samojen asioiden äärellä ja peräänkuulutettiin vaikuttajan vastuuta. On ihan ok olla eri mieltä tutkijoiden kanssa tai olla uskomatta tieteeseen, mutta nämä ovat juuri niitä asioita, joita tällaisessa kampanjassa pitäisi pohtia sen sijaan, että annetaan podcast-vieraan lytätä tiede ja tutkimus omien fiilisten perusteella. Meitä ravitsemustutkijoina ja bloggaajina huolettaa se, millaista tietoa somessa jaetaan ja millaiseen tietoon luotetaan. Emme ”kiusallamme” korjaa (tahallisesti tai tahattomasti levitettyä) väärää tietoa, vaan haluamme herätellä ihmisiä arvioimaan tiedon luotettavuutta ja siten omalla toiminnallamme edistää tutkimukseen ja tieteeseen perustuvaa maailmankuvaa. Toivoimme todella, että somemaailmassa keskusteltaisiin enemmän vaikuttajan vastuusta ja luotettavasta tiedosta. Juuri siksi tämänkaltaiset kampanjat ovat todella tärkeitä – kunhan niissäkin on faktat kohdillaan!